K.O

Hienosti kulunu ujot neljä kuukautta viime päivityksestä.
Mutta joo, no stress.

Blogi mielessä, elämä pielessä -eeehhee.

Kävin tänään verikokeessa tän hiustenlähtö-issuen merkeissä.

Tarkistavat veriarvot ja kilpirauhasen toiminnan.

Ajattelin olla brave girl ja jätin mainitsematta sille hoitsulle, että tykkään yleensä ottaa lukua piikin jälkeen. Viime kerroilla on mennyt niin hyvin.

No tietty tää oli sellanen ronski täti joka kuvaili tapahtuman virkistävän yksityiskohtasesti.

"Nyt painuu piikki lihaan"

"Vielä pari pisaraa.."

Kuulin kuinka se naputti kynnellään sitä lasiputkiloa ja rapisteli jotain suojapaperia.

"Onko huono olo?"

"björgh..."

"No laitetaanpa tuolia vähän alaviistoon"

Hetken päästä se kyseli, että tuntuuko siltä, että voisit lähteä.

Kyllä, kiitos ja hei.

Seuraavassa hetkessä huomaan makaavani labran käytävän lattialla. Koko keho kramppas holtittomasti ja hetken aikaa fiilistelin, että oon sittenkin perinyt mutsilta epilepsian.

"Siivoojako se täällä kolistelee?.. Herra isä!"

Veivät mut siitä sängylle lepäilemään.

Myöhemmin oksensin päälleni.

Hiphei.

Niin perseestä kun kelaa, että ihmisiltä repeilee välilihat, niille tehdään juurihoitoja ja leikataan kitarisoja - eikä ne pyörry tai laattaa ympäriinsä.

Mä kattelen tähtiä yhden pienen verikokeen jälkeen?

Taas yks syy miksi raskaaksi hankkiutuminen ei ole ykkösenä mun To do- listalla.

Ei myöskään verenluovutus, vaikka olis ihan huippua kyetä siihen.