No niin.
Kävin eilen allekirjottamassa irtisanomispaperit vanhassa duunissa.
Koko homma suju ylläri-smoothisti kun ei ollut oma esimies paikalla.
Huomasin toimistosta lähdettyäni,että olin jättänyt aurinkolasit sinne.
En kääntynyt hakemaan, hävisin siinä ehkä femman ja vältyin paluulta norsunluutorniin.
Sitä paitsi ne oli naarmuilla ja liian isot.
Kotona huomasin,että mun valkosissa shortseissa oli keskellä persettä joku ruskee läikkä, tullu varmaan junan penkistä. Toivon tosiaan,että se oli siinä jo silloin kun kävin siellä toimistolla.
" Käviks se Tiia allekirjottaa paperit?"
"Joo kävi, jätti arskansa tohon pöydälle ja sillä oli jotain smäidää hanurissaan"
Loistavaa, onneks tosielämässä ei pidä tehdä encorea kun saa näytöksen loppuun.
Huomasin toimistosta lähdettyäni,että olin jättänyt aurinkolasit sinne.
En kääntynyt hakemaan, hävisin siinä ehkä femman ja vältyin paluulta norsunluutorniin.
Sitä paitsi ne oli naarmuilla ja liian isot.
Kotona huomasin,että mun valkosissa shortseissa oli keskellä persettä joku ruskee läikkä, tullu varmaan junan penkistä. Toivon tosiaan,että se oli siinä jo silloin kun kävin siellä toimistolla.
" Käviks se Tiia allekirjottaa paperit?"
"Joo kävi, jätti arskansa tohon pöydälle ja sillä oli jotain smäidää hanurissaan"
Loistavaa, onneks tosielämässä ei pidä tehdä encorea kun saa näytöksen loppuun.
Juhlistettiin aurinkoista säätä loikoilemalla loppu-iltapäivä rannalla Sannan kanssa.
Onnistuin tuhoomaan toisetkin lasit kun rösähdin niitten päälle puhelimeen vastatessani.
Sannan kävi mua ja mun kohellusta niin sääliks, että se päätti pistää paremmaks.
Siltä napsahti bikinien yläosan muovilukko rikki ja naapuriviltin vaarit oli nanosekunnin verran oikein tyytyväisiä päätökseensä lähteä sydärin uhalla rannalle makaamaan.
Hoidettiin mun huivilla munkit piiloon ja hipsittiin kotiin.
Tällästen lämpösten, kavereiden kanssa vietettyjen päivien takia varmaan jaksaa tammikuun kaamosmasikset.
Onnistuin tuhoomaan toisetkin lasit kun rösähdin niitten päälle puhelimeen vastatessani.
Sannan kävi mua ja mun kohellusta niin sääliks, että se päätti pistää paremmaks.
Siltä napsahti bikinien yläosan muovilukko rikki ja naapuriviltin vaarit oli nanosekunnin verran oikein tyytyväisiä päätökseensä lähteä sydärin uhalla rannalle makaamaan.
Hoidettiin mun huivilla munkit piiloon ja hipsittiin kotiin.
Tällästen lämpösten, kavereiden kanssa vietettyjen päivien takia varmaan jaksaa tammikuun kaamosmasikset.
Päivän asiakas:
"Onko teillä niitä katetreja täällä myynnissä?"
" ?!.. Pieni hetki.."
Nyin esimiehen siihen ja tämä kysyy asiakkaalta että niin mitä saikaan olla.
"Niin niitä Cafe Creme-sikareita tosiaan.."
Uskon,että saan jäädä tonne ihan vaan siksikin,että nyt niillä on joku jonka hölmöilystä puhua kahvihuoneessa.
Iina kerto, että sille oli kerran joku pikkupoika tullu et
"Hei myydäänkö teillä niitä kasvissyöjiä täällä?"
Hetken hiljasuuden jälkeen Inski oli tarkistanut,että mahtoikohan poika tarkoittaa lihansyöjäkasveja.
"Just niitä."
Hymyilyttää kun on niin letkeetä.
:)
Epilogi:
Mulla on joku ihmeellinen periaate etten liity facebookissa mihinkään ryhmiin, vaikka monesti törmäänkin osuviin ja ajoittain tosi oivaltaviin ja hauskan nimisiin groupeihin.
( Vastapainoa luo tietysti kaikki mahdolliset: "Uskon, että Pornainen saavuttaa tuhat fania ennen Ala-Losseroa"-tyyliset yhteisö-hirviöt)
Jokatapauksessa; tälle nostan hattua, vaikka Sinkkuelämää-leffa nro 1 olikin pettymys.
Charlotte's face when she's taking Carrie away from Big at the wedding
Ahhahah. Jos liittyisin ryhmiin, liittyisin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti