Puolenpäivän aikaan lähettiin Sannan kanssa käymään kaupoilla. Poikettiin vertsussa,trendikengässä,Anttilassa ja kirjastossa. Mukaan tarttu kaikennäköstä tarpeetonta, paras löytö oli Marilyn Monroen-leffa Seven year itch - kirjastosta. Mentiin Piulle kattomaan se ja mutustamaan lakujäätelöä. Tykkäsin siitä - tai niistä, whatever- ihan tosi paljon. Marilyn oli jotenkin uskomattoman viehättävä. Tosin se kohtaus jossa Marilynin mekko lehahtaa ilmavirran takia ylös oli älyttömän lame. Sen teeman ympäriltä on varmaan pidetty useemmatkin photoshootit, koska siitä itse kohtauksesta selvittiin parissa sekunnissa ja se oli tosi vähälle huomiolle jätetty muutenkin. Tiedä sitten, ehkä 1955 reiden vilahtaminen oli jotenkin mullistavan härskiä.
Illalla grillailtiin Pian pihamaalla vanhalla porukalla. Oli tosi jees saada tytöt kasaan taas. Ilma oli ihana, safka hyvää, seura parasta ja soundtrack mieleinen.
Olin tosin vähän turhan tujusti tuiterissa kun puolenyön aikaan lähettiin Sannan kanssa poljeskelemaan takasin keskustaan. Olin tehny popcorneja ja lorottanu niihin marinointikastiketta ennen nukahtamista (?)
Aamulla heräsin 06.49 ja duuni alko tosiaan seiskalta. Klo 07.04 seisoin kassan takana.
En tajua miten sen tein. Äänivalli meni varmaan rikki jossain kohdassa, koska 3km pyörällä tossa ajassa on ihan helvetillinen suoritus.
En kehdannu kattoa yhtäkään asiakasta silmiin ennen ekaa kahvitaukoa.
Eiliset meikit, yöllinen fleda, henki hais hautuumaalle ja darra puski päälle niin voimalla, että välillä teki tiukkaa katkasta kuitti asiakkaalle.
Onneks toivuin kymmeneen mennessä.
Illalla käytiin Markuksen kanssa tsiigaa kaupungin uusin kirppis.
Mua periaatteesta ärsyttää se, kun jengi laittaa vanhoja kledjujaan myyntiin ja pyytää joistain kulahtaneista kengänrähjistä pariakymppiä.
Se tunnelisäprosentti on siinä ihan naurettavan iso.
Joo, sait Eino Grönilta nimmarin noi popot jalassa - so fucking what?
Eikös pointtina ole ensisijaisesti laittaa vanha kama kiertoon, parilla kympillä saa uudetkin buutsit.
Ite annan vanhoja vaatteita mieluummin tutuille tai vaikka unicefille, oon aina ollu surkee varailee kirppispöytiä, saati raahaamaan sinne kamaa. Sitä paitsi mieltä lämmittää paljon enemmän kun voi ilahduttaa tuttavaperheen pikkusta kuin se, että tienaa 60e kirppispöydästä ja sit syö ja juo ne massit päivässä.
Helteet jatkuu huomenna.
Me likes, vaikka duunissa hajoskin jäähdytysjärjestelmä : D
Epilogi: Poor Cheryl.
Mä haluisin uskoa, että onnistumisien ja epäonnistumisien määrä on ihmiselämässä vakio,mut tällä tytöllä vähän heittää noi suhteet selvästikin.
Cherylin Parachute kanto mua hienosti keväällä kun mieli oli maassa.
Toivottavasti neiti taistelee ittensä ylös vuoteesta, haluisin kuulla vielä toisenkin levyllisen biisejä siltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti