Kuolleet projektit pitää mut liikkeessä.
Laihdutan: 58kg -> 57kg -> 56kg -> 55kg -> 54kg-> JES! Tää on niin helppoo!
7 days later:
Omnomonomonom...
->55kg
->56kg
->Fuck.
Säästän: Järkkärikamera! Hampaidenvalkaisu! Matka! 100e --> 200e --> 300--> 400e Wooho!
7 days later:
" Alet, läheksä mun kaa kiertelee?" ->300e
"Mimban syndet! Baariin!" -->200e
"Joo olis täs tätä puhelinlaskuu" --> 100e.
Fuck.
Alotan blogin: Keksin omaperäsen nimen! Kirjotan joka päivä! Vitsi teen upeet modaukset!
7 days later:
Niin se nimi... Tiltun tuhero? MuN eLäMäh! Blogediblogblogblääh?
Millon kirjotin viimeks? Mikä mun salasana oli? Teinkö edes koskaan itelleni tiliä?
Joo, en osaa modaa. Enkä näköjään edes opi.
Great.
Luen kirjan: Tietenkin englanniks, eihän ne osaa edes suomentaa. Joku klassikko tietenkin. Ja yhdeltä istumalta.
7 days later.
No siis, en löytäny sanakirjaa mistään ja broidille tuli toi akkarikin niin on tässä ollu kaikkee muuta.
Ja silti tuntuu että ilman projekteja elää ihan tyhjäkäynnillä.
Enkä edes huomaa, että tavotteet jää saavuttamatta.
Ehkäpä matka onkin tärkeempi ku määränpää - Fintelligensikin sen tietää- ja jos pääteasema onkin eri kuin mitä aluksi ajattelin, oon silti nähny makeita maisemia.
Vääristä asemista puheenollen: lauantaina hyppäsin duunista tullessa väärään junaan ja löysin itteni Haarajoelta?
What the...
2 kommenttia:
Kuulostaa niin tutulta! Munkin aloittamilla projekteilla on hyvin pikaisesti tapana lopahtaa. :D
Mutta hei, eksyin sattumalta blogiisi ja taidanpa käydä lueskelemassa jatkossakin - vaikuttaa ihanalta. :)
Hah, mutta sitä oikeesti jaksaa paremmin kun on mitä odottaa. :) Pieni itsensä huijaaminen every now and then tekee loppujen lopuks psyykeelle ihan hyvää : D
Lähetä kommentti