torstai 4. marraskuuta 2010

Iltanaurut

Oh lord, hauskin video hetkeen : D
Nauran täällä yksin ja koitan varoo ettei Vilma heräis.
 
http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=76010

Ahhah. Kiitos Antti.  :,D

Tänään oli tosi peruspäivä. Opistoa 12-19, pimeetä ku menin, pimeetä ku tulin takasin.
Kävin kahvilla Miilan kanssa ja siivosin kämppää illal.
Markus tulee huomen käymään ja on ihan positiivista että likaset alushousut ei roiku eteisen lampusta, tai mandariinit kasva karvaa tarjoiluvadissa.

Mennään kattoo J.Leton uusin, toivottavasti on kannattava kakstuntinen.








Kelasin laittaa viikonloppuna jouluvermeet esille, ainakin osittain.
Toivottavasti Vilpura ei saa hepulia kun tulee takas matkoilta.

Pitäs keksii ens viikon lehteen parit ajankohtaset jutut.
ieeeeeh.
Lyö tyhjää oikein huolella.

"Uusi tutkimus osoittaa: ihmiset ovat yhteiskunnan syöpä!"

Näitten rästien alle musertuessa alkaa väkisinkin laskemaan päiviä joululomaan.

Tulevia highlighteja isossa ja pienessä mittakaavassa.

1. Jonnan tuparit 20. pv
2. Turkuun 3.12 poikien luo
3. Tyttöjen pikkujoulut
4. Joululoma! ( + veronpalautukset ja järkkäri)
5. Uusvuos mökillä Giantsien kanssa(?)
6. Harjottelupaikka selviää viimeistään helmikuussa
7. Matka Mörkvistin kanssa talvilomalla (?)

Hm. : > Tulipa hyvä mieli.





Niin joo, täytyykin muistaa huomenna tuhertaa lappu jossa on "asuntonne numero ja vuosiluku" ( ..the hell? )
Tiedot pitää kiinnittää pyörään aamusta tai se roudataan jonnekin roskavarastoon päivän aikana : D
Talonyhtiönkokouksessa ollut taas hallinnolla vähän ideat vähissä.
Hiukan tyhjä arpa niille jotka on matkoilla tms : D
Seittemän huntin Nishiki häipyny Kanarian reissun aikana.
Too bad.

K.O

Hienosti kulunu ujot neljä kuukautta viime päivityksestä.
Mutta joo, no stress.
Blogi mielessä, elämä pielessä -eeehhee.

Kävin tänään verikokeessa tän hiustenlähtö-issuen merkeissä.
Tarkistavat veriarvot ja kilpirauhasen toiminnan.

Ajattelin olla brave girl ja jätin mainitsematta sille hoitsulle, että tykkään yleensä ottaa lukua piikin jälkeen. Viime kerroilla on mennyt niin hyvin.
No tietty tää oli sellanen ronski täti joka kuvaili tapahtuman virkistävän yksityiskohtasesti.

"Nyt painuu piikki lihaan"
"Vielä pari pisaraa.."

Kuulin kuinka se naputti kynnellään sitä lasiputkiloa ja rapisteli jotain suojapaperia.

"Onko huono olo?"
"björgh..."
"No laitetaanpa tuolia vähän alaviistoon"

Hetken päästä se kyseli, että tuntuuko siltä, että voisit lähteä.
Kyllä, kiitos ja hei.

Seuraavassa hetkessä huomaan makaavani labran käytävän lattialla. Koko keho kramppas holtittomasti ja hetken aikaa fiilistelin, että oon sittenkin perinyt mutsilta epilepsian.

"Siivoojako se täällä kolistelee?.. Herra isä!"

Veivät mut siitä sängylle lepäilemään.
Myöhemmin oksensin päälleni.
Hiphei.

Niin perseestä kun kelaa, että ihmisiltä repeilee välilihat, niille tehdään juurihoitoja ja leikataan kitarisoja - eikä ne pyörry tai laattaa ympäriinsä.
Mä kattelen tähtiä yhden pienen verikokeen jälkeen?
Taas yks syy miksi raskaaksi hankkiutuminen ei ole ykkösenä mun To do- listalla.
Ei myöskään verenluovutus, vaikka olis ihan huippua kyetä siihen.



perjantai 9. heinäkuuta 2010

Blobfish?

Hittoon isopandat ja sumatrantiikerit, olen rohkeasti erilainen ja alan ajaa blobfishin oikeutta säilyttää paikkansa maailmassa.

Starttaan projektin painattamalla otuksen kuvia t-paitoihin ja alusvaatteisiin. Samalla ratkee myös vuosittaiset joulu- ja syntymäpäivälahjaongelmat.  





"One woman's Titanic is another woman's Love Boat"

Pari tuntia sitten selvis meidän linjalle hyväksytyt opiskelijat, niin makeeta saada uutta verta tonne.

Pääsin tänään perehdyttämään uutta tyttöä duunipaikalla talon tapoihin, oli tosi jees, hassua että oon ollu vasta kuukauden tuolla ja nyt jo pääsen guruilemaan toiselle noviisille.

Nyt ku oon tehny hommia henkilöstönvuokrausfirman kautta, oon luonnollisesti tavannu paljon uusia ihmisiä.
Vältän puhumasta itestäni yhtään mitään kun kyseessä on mulle tuntematon henkilö,mieluummin käytän ajan kuulemmalla kaiken mahdollisen siitä toisesta. Tietty vastaan ihan rehellisesti jos multa kysytään jotain.
Henkilökohtainen suosikkini on ihmisten reaktiot koskien mun opiskeluita.
 
Top 3 mielipiteet toimittajuudesta/ kesä 2010

Baarityöntekijä 22v :

"Mitä opiskelet?"
"Toimittajaksi"
"Aijaa. Mäki aattelin aluks rupee toimittajaks, mut kaikki vaa vihaa niitä. Luin yhen lehtijutun jossa toimittaja kyseli siltä haastateltavalta kaikkee vaik se ei selvästi halunnu kertoo."
"...."

Kokki 22v:
 
"Mitä opiskelet?"
"Toimittajaksi"
"HAHAHAHAHA"
" ?? "
" Tarviiks siihen koulutusta?"

Lukiolainen 18v, ei toiveammattia
 

"Mitä opiskelet?"
"Toimittajaksi"
"Ai... vähän tylsää."
"..."

Ei Jeesus : D



The day after

Heräsin puol kasilta eilen.
Puolenpäivän aikaan lähettiin Sannan kanssa käymään kaupoilla. Poikettiin vertsussa,trendikengässä,Anttilassa ja kirjastossa. Mukaan tarttu kaikennäköstä tarpeetonta, paras löytö oli Marilyn Monroen-leffa Seven year itch - kirjastosta. Mentiin Piulle kattomaan se ja mutustamaan lakujäätelöä. Tykkäsin siitä - tai niistä, whatever- ihan tosi paljon. Marilyn oli jotenkin uskomattoman viehättävä. Tosin se kohtaus jossa Marilynin mekko lehahtaa ilmavirran takia ylös oli älyttömän lame. Sen teeman ympäriltä on varmaan pidetty useemmatkin photoshootit, koska siitä itse kohtauksesta selvittiin parissa sekunnissa ja se oli tosi vähälle huomiolle jätetty muutenkin. Tiedä sitten, ehkä 1955 reiden vilahtaminen oli jotenkin mullistavan härskiä.






Illalla grillailtiin Pian pihamaalla vanhalla porukalla. Oli tosi jees saada tytöt kasaan taas. Ilma oli ihana, safka hyvää, seura parasta ja soundtrack mieleinen.
Olin tosin vähän turhan tujusti tuiterissa kun puolenyön aikaan lähettiin Sannan kanssa poljeskelemaan takasin keskustaan. Olin tehny popcorneja ja lorottanu niihin marinointikastiketta ennen nukahtamista (?)
Aamulla heräsin 06.49 ja duuni alko tosiaan seiskalta. Klo 07.04 seisoin kassan takana.
En tajua miten sen tein. Äänivalli meni varmaan rikki jossain kohdassa, koska 3km pyörällä tossa ajassa on ihan helvetillinen suoritus.
En kehdannu kattoa yhtäkään asiakasta silmiin ennen ekaa kahvitaukoa.
Eiliset meikit, yöllinen fleda, henki hais hautuumaalle ja darra puski päälle niin voimalla, että välillä teki tiukkaa katkasta kuitti asiakkaalle.
Onneks toivuin kymmeneen mennessä.

Illalla käytiin Markuksen kanssa tsiigaa kaupungin uusin kirppis.
Mua periaatteesta ärsyttää se, kun jengi laittaa vanhoja kledjujaan myyntiin ja pyytää joistain kulahtaneista kengänrähjistä pariakymppiä.
Se tunnelisäprosentti on siinä ihan naurettavan iso.
Joo, sait Eino Grönilta nimmarin noi popot jalassa - so fucking what?
Eikös pointtina ole ensisijaisesti laittaa vanha kama kiertoon, parilla kympillä saa uudetkin buutsit.
Ite annan vanhoja vaatteita mieluummin tutuille tai vaikka unicefille, oon aina ollu surkee varailee kirppispöytiä, saati raahaamaan sinne kamaa. Sitä paitsi mieltä lämmittää paljon enemmän kun voi ilahduttaa tuttavaperheen pikkusta kuin se, että tienaa 60e kirppispöydästä ja sit syö ja juo ne massit päivässä. 


 

Helteet jatkuu huomenna.
Me likes, vaikka duunissa hajoskin jäähdytysjärjestelmä : D




Epilogi: Poor Cheryl.
Mä haluisin uskoa, että onnistumisien ja epäonnistumisien määrä on ihmiselämässä vakio,mut tällä tytöllä vähän heittää noi suhteet selvästikin.

Cherylin Parachute kanto mua hienosti keväällä kun mieli oli maassa.
Toivottavasti neiti taistelee ittensä ylös vuoteesta, haluisin kuulla vielä toisenkin levyllisen biisejä siltä.


Kello on kohta puol kaks ja aamulla 05.15 herätys. Ah <3

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

End of an era

No niin.
Kävin eilen allekirjottamassa irtisanomispaperit vanhassa duunissa.
Koko homma suju ylläri-smoothisti kun ei ollut oma esimies paikalla.
Huomasin toimistosta lähdettyäni,että olin jättänyt aurinkolasit sinne.
En kääntynyt hakemaan, hävisin siinä ehkä femman ja vältyin paluulta norsunluutorniin.

Sitä paitsi ne oli naarmuilla ja liian isot.

Kotona huomasin,että mun valkosissa shortseissa oli keskellä persettä joku ruskee läikkä, tullu varmaan junan penkistä. Toivon tosiaan,että se oli siinä jo silloin kun kävin siellä toimistolla.

" Käviks se Tiia allekirjottaa paperit?"
"Joo kävi, jätti arskansa tohon pöydälle ja sillä oli jotain smäidää hanurissaan"

Loistavaa, onneks tosielämässä ei pidä tehdä encorea kun saa näytöksen loppuun.

Juhlistettiin aurinkoista säätä loikoilemalla loppu-iltapäivä rannalla Sannan kanssa.
Onnistuin tuhoomaan toisetkin lasit kun rösähdin niitten päälle puhelimeen vastatessani.
Sannan kävi mua ja mun kohellusta niin sääliks, että se päätti pistää paremmaks.
Siltä napsahti bikinien yläosan muovilukko rikki ja naapuriviltin vaarit oli nanosekunnin verran oikein tyytyväisiä päätökseensä lähteä sydärin uhalla rannalle makaamaan.
Hoidettiin mun huivilla munkit piiloon ja hipsittiin kotiin.
Tällästen lämpösten, kavereiden kanssa vietettyjen päivien takia varmaan jaksaa tammikuun kaamosmasikset.

Päivän asiakas:

"Onko teillä niitä katetreja täällä myynnissä?"
 
" ?!.. Pieni hetki.."

Nyin esimiehen siihen ja tämä kysyy asiakkaalta että niin mitä saikaan olla.

"Niin niitä Cafe Creme-sikareita tosiaan.."

Uskon,että saan jäädä tonne ihan vaan siksikin,että nyt niillä on joku jonka hölmöilystä puhua kahvihuoneessa.

Iina kerto, että sille oli kerran joku pikkupoika tullu et

"Hei myydäänkö teillä niitä kasvissyöjiä täällä?"
 

Hetken hiljasuuden jälkeen Inski oli tarkistanut,että mahtoikohan poika tarkoittaa lihansyöjäkasveja.

"Just niitä."

Huomenna grillausta,viiniä ja tytöt @ Pia's.
Hymyilyttää kun on niin letkeetä. 

:)

Epilogi:
Mulla on joku ihmeellinen periaate etten liity facebookissa mihinkään ryhmiin, vaikka monesti törmäänkin osuviin ja ajoittain tosi oivaltaviin ja hauskan nimisiin groupeihin.
( Vastapainoa luo tietysti kaikki mahdolliset: "Uskon, että Pornainen saavuttaa tuhat fania ennen Ala-Losseroa"-tyyliset yhteisö-hirviöt)
Jokatapauksessa; tälle nostan hattua, vaikka Sinkkuelämää-leffa nro 1 olikin pettymys.



Charlotte's face when she's taking Carrie away from Big at the wedding


 












Ahhahah. Jos liittyisin ryhmiin, liittyisin tähän.

torstai 1. heinäkuuta 2010

Storyteller

Eilen oli ihan älyttömän kiva päivä.
Maaduttiin iltapäivä rannalla tyttöjen kanssa, pidettiin muut loitolla ghettoblasterin avulla. Tosi rasittavaa sellanen, mutta toisaalta, me valittiin paikka jossa ei ollut ketään lähellä ja siitä eteenpäin oli jokaisen oma päätös tullako melusaastuneelle alueelle vai ei.
Treffasin Saaraakin pitkästä aikaa kahvin merkeissä ja sit poikkesin Santilla.
Funtsittiin kolmistaan sitä muijaa joka oli lavastannu sieppauksensa -juttuhan oli luettavissa mistä tahansa Kääpäjärven sanomista, sen verran iso mediahässäkkä siitä synty. Millasia ongelmia pitää olla,että keksii tyhjästä tollasen stoorin?


Tuli mieleen yks esimerkki omasta elämästä: entinen koulututtava joka väitti, että sillä on aivokasvain - mikä siis lopulta paljastu hevonpaskaks.
Onks tollasissa tapauksissa kyse huomionkipeydestä, erilaisuuden tavottelusta vai ihan puhtaasta sekopäisyydestä?
Se on ainakin saletti, että jos kyseinen muikkeli todetaan täysjärkiseks ja kyse oli oikeesti vaan major-kusetuksesta, on sillä hitonmoinen leima otsassa hautaan asti.
Ihan oikein.
Valehtelu on jotenkin niin kiusallista. Inhoon sitä jos huomaan et joku keksii tarinaa ja syöttää sitä mulle totena. Tuntuu niin tyhmältä olla sillee et "hei toi ei pidä paikkaansa"
Ei sillä, en tiedä oonko ihan oikee puhuu, mäkin tykkään värittää juttuja sikana kun kerron kavereille joistain tapauksista.
"Se äijä oli varmaan kolme metrii pitkä" (lue: 190cm)
"Venasin dösää varmaan 20min" (lue: 6 min)

-Shame on me-

Päivän asiakas-aforismi:

"Kaks pakettii röökii."
"Ja minkähänlaista röökiä sais olla?"
"Saman värisiä ku sun alushousut"

Voi Jeesus. Mistä näitä sikiää?

Kohta Jonnalle raivaamaan niitten vaatehuone.
Tilattiin huuto.netistä muutamalla eurolla sellanen hiiviskelypeli pleikalle. Hakattiin sitä joskus ylä-aste ikäsinä.  Se oli tullu tänään postissa. Siistii.
Diggaan siit et mul ei oo koskaa ollu mitää pelikonsolia, tuntuu aina niin spesiaalilta ku pelaa jonkun frendin kanssa.


Nyt päikkärit!